Haikeat hyvästit Lontoolle!

Tänään 4. kesäkuuta 2009 vietän virallisia läksijäisiäni Lontoosta Frontline Clubilla, jonka toimittajat perustivat puolustamaan itsenäistä journalismia. Varsin oiva paikka sanoa jäähyväiset uutistaistelun etulinjalle. Long live independent journalism!

Niinkuin vanha sananlasku sanoo: lyhyestä virsi kaunis.

Tämä on valitettavasti viimeinen kirjoitukseni verkkolehti lontoocalling.comin päätoimittajana. Verkkolehti/blogi on ollut pystyssä viisi kuukautta, mutta koska muutan kotimaata, lontoolaisen verkkolehden toimittaminen ei ole enää jäkevää – joskin se olisi mahdollista, koska netti ei tunne kotimaata eikä rajoja.

Verkkolehti lontoocalling.com on lyhyessä ajassa osoittanut, että tämänkaltaiselle verkkojulkaisulle on tilausta ja tilaa. Sen vuoksi toivoisin todella, että joku muu Lontoossa oleva bloggari/toimittaja ottaisi haasteen vastaan ja lähtisi vetämään sivustoa, jota monet lukijat jäävät kaipaamaan. Tästä on osoituksena lukijoilta saadut kommentit:

”Olen yksi harmistunut lukijasi, joka jo tottui näihin sivuihin, joilla pääsi nopeasti kartalle, vaikka itse asunkin Lontoossa. Huomaat aina paljon enemmän ja tuot sen mukavasti paketissa tietoon.”

“Hi, nice posts there thanks for the interesting information”

Ilman mitään varsinaisia markkinointiponnistuksia sivusto keräsi keskimäärin kuukaudessa 4300 lukijaa, mikä on tämänkaltaiselle sivustolle kohtuullinen saavutus.

Yksi mielenkiintoinen havainto verkkolehden toimittamisessa on se, että jos sen pystyy linkittämään suurempaan mediaan, sivusto selvästi hyötyy siitä. Kysymys on lukijan ohjauksesta (reader directing). Joka kerta, kun lontoocalling.comin juttu nousi verkkolehti Uuden Suomen sivustolle, kävijäämärään tuli huomattava nousupiikki. Vastaavasti sivusto ohjasi kävijöitä aktiivisesti Uuden Suomen ja MTV3:n sivustoille.

Mutta jos stand-alone blogi/uutissivusto haluaa ansaita, lukijaohjauksesta pitäisi pystyä laskuttamaan. Esimerikiksi niin, että jos lontoocalling.com tuo jollekin mediatalolle tietyn rajapyykin ylittävän määrän lukijoita, siitä lähtisi lasku.

Lukijanohjaukseen ja sen vaikuttavuuteen tuntuu uskovan myös Taloussanomien entinen päätoimittaja Juha-Pekka Raeste, jonka kanssa jaan monta muutakin näkemystä. Olen samaa mieltä kuin hänkin, että uutisten välityksessä netti voittaa aina painetun lehden.

Lontoocalling.comin kaltainen verkkolehti ei varmaan koskaan tulisi elämään puhtailla mainoksilla, mutta se olisi hyvinkin elinvoimainen muutaman isomman sponsorin turvin. Lontoocalling.comille oli jo tulossa pari isoa sponsoria, mutta sen elinkaari nykyisen perustajan alaisuudessa jäi turhauttavan lyhyeksi.

On ollut mielenkiintoista huomata, millä hakusanoilla Google ohjasi useimmiten kävijät tälle sivustolle: punta – euro, britti, Lontoo, muoti ja lontoocalling.com. Sen jälkeen kun sivustolle tuli valuuttataulukko, se sai koko joukon uusia lukijoita. Kiitos vinkistä Teemu Airamolle.

KIITOS KAIKILLE LUKIJOILLENI!

PS. Jatkan bloggaamista ja ilmoitan uuden sivuston, kunhan pääsen uuteen kotimaahani.

Lontoossa nyt: alushousut, jotka sulattavat selluliitin

Nyt heti tilaamaan. Laittakaa vaan tilauksia sähköpostilla lontoocalling.comiin!

Tätä päivää en uskonut näkeväni: Lontoon kauppoihin tulivat tänään alushousut, jotka sulattavat selluliitin.

Lontoon kuuluisa tavaratalo John Lewis ryhtyi tänään kauppamaan näitä ihmeitä tekeviä alushousuja 25 punnalla. Olen varma, että ne suoranaisesti lentävät kaupan hyllyiltä. Ihmisillä on taipumus uskoa ihmeitä.

Tavaratalo kehuu, että selluliitin sulattajien toiminta perustuu siihen, että alushousut sisältävät kristalleja, jotka lämmittävät takamusta ja reisiä ja siten kiihdyttävät aineenvaihduntaa ja vähentävät inhottavia selluliittipaukkuja.

Tavaratalo on testannut alushousuja peräti 50 naisasiakkaan voimin ja tulokset ovat “lupaavia”. Jopa neljä viidestä naisesta kehui, että selluliitti hävisi, kun housuja käytti joka päivä kuusi tuntia. “Tuloksen” vahvisti itsenäinen expertti, joku tohtori jotain.

Lähden tästä nyt heti ostamaan ainakin kymmenen pakettia.

Linkki:
Daily Mail

Bloggaamalla rikastuu: 12 dollaria kahdessa kuukaudessa!

Sain tänään postia Googlelta. Kuten moni muukin bloggaaja, olen aktivoinut Googlen AdSense mainospalvelun ja tienaan mainostuloja. Avasin kirjekuoren kädet vapisten: oliko minusta tullut jo Google-miljonääri?

Kun kävin tarkistamassa Goolge-tilini, olin tienannut maalis- ja huhtikuun aikana hurjasti: 12,96 dollaria! Kun olen tienannut 100 dollaria, voin kotiuttaa tuloni, kunhan ensin ilmoitan kaikki mahdolliset vero ja muut tietoni USA:n viranomaisille.

Luulen, että tässä tapauksessa Google saa pitää rahansa. Tosin kyllähän jo 100 dollarillakin ostaa vaikka mitä!

Financial Timesin Alphaville-blogi kävi huhtikuun lopussa mielenkiintoisen väittelyn siitä, mitä bloggaamisella oikeasti tienaa. Kaikista maailman bloggareista noin prosentti tienaa kunnolla eli yli 250 000 dollaria. Muut tienaavat sitten paljon paljon vähemmän. Keskimääräiset ammattibloggarit tienaavat vuodessa 5000 dollaria.

Meikäläisen kaltaiset bloggarit joita on kait maailma pullollaan tienaavat noin 200 dollaria vuodessa, ja kun ottaa huomioon, että blogialusta ja hosting-palvelut maksavat noin 50 dollaria, käteen jää vuodessa noin 150 dollaria.

Olen selvästikin yltämässä tähän ryhmään. Keep on blogging!

Kun kävin tällä viikolla Suomessa, huomasin, että päivän polttavin puheenaihe on todellakin se, miten netissä tehdään rahaa. Viime aikoina huonosti, jos uskoo Uuden Suomen perustajan Niklas Herlinin ja Taloussanomien päätoimittajan paikalta väistyvän Juha-Pekka Raesteen kommentteja.

Lääkkeitäkin on vähän. Tomi Lindblom toteaa väitöskirjassaan, maksuttomia palveluita on niin paljon, ettei kukaan halua maksaa mediayhtiöille niiden palveluista. Tosin maailmalla on kyllä muunlaisiakin esimerkkejä. Ranskassa MediaPart kerää rahaa lukijamaksuilla ja jotkut muut ovat kokeilleet lahjoituksia.

Kallistun sille kannalle, että lukija tulee olemaan se, joka viime kädessä nettimedian rahoittaa.

Linkki:
FT Alphaville

Naiset otsikoissa: Ironlady ja City Superwoman

Britanniassa kaksi naista ovat hallinneet Bank Holiday viikonlopun otsikoita: Ironlady ja City Superwoman.

Maanantaina 4. toukokuuta kuluneeksi 30-vuotta siitä, kun konservatiivien rautarouva Margaret Thatcher nousi Britanniassa pääministeriksi. Nyt näyttää siltä, että konservatiivit muodostavat seuraavan hallituksen. Britannian päivä päivältä harmaantuva pääministeri Gordon Brown on jo mennyttä kauraa.

Mitä Ironlady sitten sai aikaiseksi: hän tervehdytti Euoopan sairaan miehen eli Britannian talouden – ainakin joiltakin osin. Muistutettakkoon, että Britannian hallitus oli pumpannut rahaa talouteen sen minkä ehti ja inflaatio oli 27 prosenttia.

Ironlady pisti talouden kuriin; ammattiyhdistysliikkeet pannaan; yksityisen sektorin vastaamaan julkisesta sektorista ja siinä sivussa yksityisti kaiken minkä voi. Hän pisti Britannian takaisin maailman kartalle sotimalla ja kaveraamalla Yhdysvaltain presidentin Ronald Reaganin kanssa.

Hän teki käsilaukusta maailmanluokan aseen. Sitä ei voi kuin ihailla.

Yksi Britannian tunnetuimpia naisia on Cityn Superwomaniksi ristitty Nicola Horlick. Hän oli 1990-luvun loppupuolella yksi Lontoon rahakeskuksen menestyksekkäimpiä rahastonhoitajia, vaimo ja viiden lapsen äiti.

Kun rahastoyhtiö Morgan Grenfell antoi Horlickille lähtöpassit 1997, hän ei jäänyt itkemään ja ihmettelemään vaan lähti 40 toimittajaa mukanaan vaatimaan selityksiä pankilta. Se oli ennenkuulumatonta. Cityn supernainen teki tunnetuksi niin polkkatukan, mustan puvun ja klassiset helmet. Ihailtavaa.

Nyt Horlick kiehuu kaakaossa (niille, jotka eivät tiedä, Horlick on Britanniassa tunnettu kuumien juomien valmistaja). Horlick kumppaneineen pyörittää Britanniassa Bramdean rahastoyhtiötä, josta aikoinaan tein myös jutun Maikkarille. Sinne houkuteltiin asiakkaiksi muun muassa rikkaita naisia, jotka olivat juuri saaneet muhkean erorahapussin miehiltään.

Horlick teki tyhmyyksiä ja sijoitti varojaan huijari Bernard Maddoffin rahastoihin ja hups rahaston arvo on pudonnut 130 miljoonasta punnnasta 70 miljoonaan puntaan. Rahaston tuotto on -61 prosenttia, kun rahastoyhtiöiden tuotto keskimäärin on 23 prosenttia.

Ei voi muuta kuin nostaa hattua. Suomessakin säheltänyt miljardööri Vincent Tchenquiz haluaa Horlickin sivuun rahaston johdosta. En usko, että hän siinä onnistuu. Go superwoman go!

Linkit:

Bloomberg

Telegraph

Miljardöörit, katoava luonnonvara?

Brittiläinen The Times-lehti paljasti jälleen sunnuntaina maan rikkaimpien listan, jossa varsinaisten miljardöörien joukko on kutistunut 75:stä 43:een. Ovatko miljardöörit katoava luonnonvara?

The Timesin mukaan Britannian 100 rikkainta menettivät vuoden aikana 92 miljardin punnan omaisuuden. Voi raukkoja.

Teräsjätti ArcelorMittalin omistaja Lakshmi Mittal on edelleen Britannian rikkain henkilö, vaikka hänen omaisuutensa arvo on sulanut lähes 17 miljardilla punnalla. Toiseksi rikkaimman sijaa pitää edelleen Chelsean jalkapallojoukkueen omistaja Roman Abramovich, vaikka hänenkin omaisuuteensa on kutistunut lähes viidellä miljardilla punnalla.

The Timesin mukaan myös sellaiset julkkikset kuin JK Rowling, Elton John ja näyttelijä Catherine Zeta-Jones ovat nyt vähemmän rikkaita kuin aiemmin. Mutta hyvä uutinen heidän kannaltaan on se, että he ovat edelleen rikkaita.

Linkki:
The Times online

Next Page »