Haikeat hyvästit Lontoolle!

Tänään 4. kesäkuuta 2009 vietän virallisia läksijäisiäni Lontoosta Frontline Clubilla, jonka toimittajat perustivat puolustamaan itsenäistä journalismia. Varsin oiva paikka sanoa jäähyväiset uutistaistelun etulinjalle. Long live independent journalism!

Niinkuin vanha sananlasku sanoo: lyhyestä virsi kaunis.

Tämä on valitettavasti viimeinen kirjoitukseni verkkolehti lontoocalling.comin päätoimittajana. Verkkolehti/blogi on ollut pystyssä viisi kuukautta, mutta koska muutan kotimaata, lontoolaisen verkkolehden toimittaminen ei ole enää jäkevää – joskin se olisi mahdollista, koska netti ei tunne kotimaata eikä rajoja.

Verkkolehti lontoocalling.com on lyhyessä ajassa osoittanut, että tämänkaltaiselle verkkojulkaisulle on tilausta ja tilaa. Sen vuoksi toivoisin todella, että joku muu Lontoossa oleva bloggari/toimittaja ottaisi haasteen vastaan ja lähtisi vetämään sivustoa, jota monet lukijat jäävät kaipaamaan. Tästä on osoituksena lukijoilta saadut kommentit:

”Olen yksi harmistunut lukijasi, joka jo tottui näihin sivuihin, joilla pääsi nopeasti kartalle, vaikka itse asunkin Lontoossa. Huomaat aina paljon enemmän ja tuot sen mukavasti paketissa tietoon.”

“Hi, nice posts there thanks for the interesting information”

Ilman mitään varsinaisia markkinointiponnistuksia sivusto keräsi keskimäärin kuukaudessa 4300 lukijaa, mikä on tämänkaltaiselle sivustolle kohtuullinen saavutus.

Yksi mielenkiintoinen havainto verkkolehden toimittamisessa on se, että jos sen pystyy linkittämään suurempaan mediaan, sivusto selvästi hyötyy siitä. Kysymys on lukijan ohjauksesta (reader directing). Joka kerta, kun lontoocalling.comin juttu nousi verkkolehti Uuden Suomen sivustolle, kävijäämärään tuli huomattava nousupiikki. Vastaavasti sivusto ohjasi kävijöitä aktiivisesti Uuden Suomen ja MTV3:n sivustoille.

Mutta jos stand-alone blogi/uutissivusto haluaa ansaita, lukijaohjauksesta pitäisi pystyä laskuttamaan. Esimerikiksi niin, että jos lontoocalling.com tuo jollekin mediatalolle tietyn rajapyykin ylittävän määrän lukijoita, siitä lähtisi lasku.

Lukijanohjaukseen ja sen vaikuttavuuteen tuntuu uskovan myös Taloussanomien entinen päätoimittaja Juha-Pekka Raeste, jonka kanssa jaan monta muutakin näkemystä. Olen samaa mieltä kuin hänkin, että uutisten välityksessä netti voittaa aina painetun lehden.

Lontoocalling.comin kaltainen verkkolehti ei varmaan koskaan tulisi elämään puhtailla mainoksilla, mutta se olisi hyvinkin elinvoimainen muutaman isomman sponsorin turvin. Lontoocalling.comille oli jo tulossa pari isoa sponsoria, mutta sen elinkaari nykyisen perustajan alaisuudessa jäi turhauttavan lyhyeksi.

On ollut mielenkiintoista huomata, millä hakusanoilla Google ohjasi useimmiten kävijät tälle sivustolle: punta – euro, britti, Lontoo, muoti ja lontoocalling.com. Sen jälkeen kun sivustolle tuli valuuttataulukko, se sai koko joukon uusia lukijoita. Kiitos vinkistä Teemu Airamolle.

KIITOS KAIKILLE LUKIJOILLENI!

PS. Jatkan bloggaamista ja ilmoitan uuden sivuston, kunhan pääsen uuteen kotimaahani.