Miljardöörit, katoava luonnonvara?

Brittiläinen The Times-lehti paljasti jälleen sunnuntaina maan rikkaimpien listan, jossa varsinaisten miljardöörien joukko on kutistunut 75:stä 43:een. Ovatko miljardöörit katoava luonnonvara?

The Timesin mukaan Britannian 100 rikkainta menettivät vuoden aikana 92 miljardin punnan omaisuuden. Voi raukkoja.

Teräsjätti ArcelorMittalin omistaja Lakshmi Mittal on edelleen Britannian rikkain henkilö, vaikka hänen omaisuutensa arvo on sulanut lähes 17 miljardilla punnalla. Toiseksi rikkaimman sijaa pitää edelleen Chelsean jalkapallojoukkueen omistaja Roman Abramovich, vaikka hänenkin omaisuuteensa on kutistunut lähes viidellä miljardilla punnalla.

The Timesin mukaan myös sellaiset julkkikset kuin JK Rowling, Elton John ja näyttelijä Catherine Zeta-Jones ovat nyt vähemmän rikkaita kuin aiemmin. Mutta hyvä uutinen heidän kannaltaan on se, että he ovat edelleen rikkaita.

Linkki:
The Times online

Tapaus Taloussanomat ja mitä tutkimus todella sanoo

Me toimittajat olemme laiskoja ja se todettiin viime viikolla, kun olin itse tiedottajan enkä toimittajan asemassa. Olin täydellisen yllättynyt siitä, että kun julkaisin tutkimukseni Taloussanomista, ainoastaan yksi suomalainen toimittaja soitti kysyäkseen siitä lisätietoja. Muut suomalaiset välineet julkaisivat jutun tiedotteen perusteella.

Tämä vahvisti entisestään tutkimustulostani siitä, että koska verkkolehdet ovat riippuvaisia toissijaisista lähteistä, se tietää sitä, että kiireisissä ja pienissä online-toimituksissa PR-materiaali ja muu ulkopuolinen kama menee aikalailla suodattamatta ulos.

Tutkimukseni Taloussanomien siirtymisestä puhtaaksi verkkolehdeksi sai runsaasti julkaisuutta maailmalla. Jopa maailman kuulu talouslehti Wall Street Journal tarttui aiheeseen kirjoittamalla, että “Yhden sanomalehden siirtyminen verkkoon vaikutti vain vähän sen kävijämääriin”.

Muu media, kuten AFP otsikoivat, että “Suomalaisen sanomalehden tapaus kyseenalaistaa verkkotoiminnan kannattavuuden”; “Taloussanomat: varoittava tapaus verkkoon siirtymisestä?”; “Verkkoon siirtyminen voi tappaa sanomalehtesi” ja “Puhdas verkkolehti? Älkää vielä myykö painokoneita”.

Suomessa Markkinointi ja Mainonta lehti räväytti otsikon: “Paperilehdestä luopuminen vei Taloussanomat ojasta allikkoon”.

Tutkimus ei väitä tätä eikä paljon muutakaan, mitä mediassa meillä ja muualla annetaan ymmärtää.

Tässä nyt muutama pointti selventämään sitä, mitä tutkimus osoitti:

1. Taloussanomien kannalta ratkaisu siirtyä verkkoon oli perusteltu ja järkevä, koska lehti oli tappiollinen. Jos lasketaan puhtaana rahana eikä prosentteina, lehden kulut laskivat rahamääräisesti (euroina) enemmän kuin sen tulot putosivat.

Olen nähnyt todelliset luvut ja voin tämän allekirjoittaa. Lehden tappiot pienenivät, mutta siirtymä ei tehnyt siitä vielä kannattavaa.

Suora sitaatti tutkimuksesta:

“Our study found that the costs saved have helped to reduce the title’s losses, in spite of the concomitant wipe-out of print advertising and subscription income.”

2. Lehdistötiedotteeni toteaa, että “tutkijoiden mukaan verkkoon siirtyneen Taloussanomien kävijämäärä ei ole noussut noussut oleellisesti verrattuna sellaisiin sanomalehtiin, jotka ilmestyvät myös printtilehtenä. Itse asiassa viisi kuukautta verkkoon siirtymisen jälkeen verkkolehden todellinen kävijämäärä (unique users) oli 22 prosenttia alhaisempi kuin aiemmin ja sen lukijamäärät per sivu (page impressions) laskivat 11 prosenttia.

Tässä pitää muistaa, ettei viiden kuukauden vertailu ajankohta ole riittävä kuvaamaan Taloussanomien todellista kävijämäärien kehitystä.

Kuten asiaa koskeva alkuperäinen artikkelimme Journalism Studies aikakauskirjassa toteaa, Taloussanomien online-lehden kävijämäärä oli lokakuussa 2008 13 prosenttia korkeampi kuin mitä se oli ennen lehden siirtymistä kokonaan verkkolehdeksi.

3. Taloussanomien journalismi on muuttunut enemmän kuluttajavetoiseksi ja jossain määrin myös tabloidmaisemmaksi ja se on faktaa.

Taloussanomien jutuista noin 80 prosenttia pohjautui tutkimusajankohtana eli yhden viikon aikana heinäkuussa 2008 muihin kuin verkkolehden omiin lähteisiin eli uutistoimisto- ja PR-materiaaliin sekä muihin lehtiin. Yhden viikon mittainen sisällön analyysi ei tietenkään ole riittävä kuvamaan koko totuutta. Mutta maailmalla on saatu muidenkin online-lehtien lähdemateriaalista samansuuntaisia tutkimustuloksia.

Hämmästyneenä totean, ettei suomalaisen ja valtaosin maailman mediassakaan ole yhtään tongittu tutkimusta sen pidemmälle. Pääosin kaikki ovat tyytyneet referoimaan pelkkää lehdistötiedotetta.

Mitä tämä kertoo aikamme journalismista?

Jos jollakulla on jotain kysyttävää tutkimuksesta, toivon YHTEYDENOTTOA. Do not be shy!

Linkit:

“Taking the paper out of news: A case study of Taloussanomat, Europe’s first online-only newspaper”

Lontoon City University, uutiset

Wall Street Journal

Lontoo ja G20: ei mitään aprilliä?

Katso Merja Myllylahden raportit 31. Maaliskuuta ja 1. huhtikuuta MTV3:n seitsemän ja kymmenen uutisissa.

Lontoon keskustassa marssi aprillipäivänä tuhansia mielenosoittajia, jotka kampanjoivat muun muassa kapitalismia vastaan ja ilmastomuutoksen pysäyttämiseksi.

Lontoon finanssikeskuksessa Cityssä mielenosoittajat tukkivat Englannin keskuspankin edustan. Poliisi pelkäsi etukäteen anarkistien hyökkäyksiä pankkeja vastaan ja sitä, että mielenosoitukset muuttuvat verisiksi mellakoiksi.

Mielenosoitukset eivät yltyneet isommiksi mellakoiksi. Englannin keskuspankin
liepeillä nähtiin joitakin kahakoita, muutta muuten tilanne pysyi rauhallisena.
Lontoon kaduilla oli ennätysmäärä poliiseja, joidenkin arvioiden mukaan jopa 7000.
Poliisi pidätti päivän aikana 23 henkilöä, mikä on hyvä saldo.

Johtavien teollisuusmaiden eli G20-maiden huippukokous on siinä mielessä historiallinen, että ne eivät ole olleet yhtä laajasti koolla kuin viimeksi vuonna 1946, jolloin toisen maailmansodan raunioita ryhdyttiin uudelleen rakentamaan. Se on myös historiallinen siksi, että Yhdysvaltain presidentti Barack tekee nyt ensimmäisen ulkomaanvierailunsa Britanniaan.

Lontoon huippukokouksessa ei pestä sodan jälkipyykkiä vaan ratkotaan “finanssihölmöjen” tekemiä virheitä. Mielenosoittajat ovat nimenneet läntisten teollisuusmaiden kokouksen osuvasti finanssihölmöjen päiväksi. G20-maiden asialistalla onkin saada pankit ja muut finanssilaitokset tarkemman valvonnan ja säätelyn alaiseksi.

Kokoukselta ei odoteta juurikaan konkreettisia päätöksiä etenkin sen vuoksi, että Yhdysvaltain ja Britannian sekä Ranskan ja Saksan välillä näyttää olevan selvä käsitysero siitä, mitä G20-kokouksen tulisi saavuttaa.

Ehkäpä tämän vuoksi tulee väkisin mieleen aprillipäivän hokema:

Aprilliä, syö silliä ja juo kuravettä päälle!

Linkki:

MTV3